Nyt ollaan parina päivänä käyty aamusta uimarannan nurtsilla juoksemassa. Ekalla kertaa oli vaan penne mukana, mut nyt eilen ja tänää otin myös Lotan. Eilen molemmat oli erikseen vapaana ja tietty lopuks samaan aikaankin ja Lotan kaa otettiin vähän seuruuta, merkkiä, perusasentoo ja kapulan hakua. Ihan ok. Pentu sitten hössötti omalla vuorollaan kun kuuli Lotan haukun autossa (ei oo ennen haukkunu).
Tänään kävi jännästi, että heti kun pääsi autosta ulos Lotta lähti haisteleen kauas toiseen reunaan mettän laitaan ja pentu meni n.10 metriä perässä kunnes pysähty. Katteli siinä hetken ja lähti tuleen takas ja ehtikin auton viereen, kunnes Lottakin tuli kovaa vauhtia, kun huomas et muut ei tullukkaan. Oisin halunnu nähdä tuleeko Nici ihan mun luo asti mut ei ehtiny kun huomas Lotan tulevan. Kehut ja namit sit tietty molemmille kun tulivat, Niksu Lotan vanavedessä.
Tästä sitten mentiin porukalla kentälle ja molemmat sai juoksennella vapaana omia teitään. Kun Lotta taas meni menojaan lähti N pitkälle sen perään ja käytin tilaisuutta hyväkseni juoksemalla piiloon. Tässä kävikin sitten niin, että Lotta tajus asian ensimmäisenä ja lähti juokseen kovaa mua etsimään. Meni ensin juoksujalkaa autolle, ei löytynyt, meni sinne mistä lähin, ei sielläkään, sitten lähti seuraamaan hajun perässä jälkiä ja löysi perille. Hieno ja taitava koira. Nici ihmetteli Lotan touhuja ja meni sen perässä ensin autolle ja jäikin sinne pälyilemään. Osasyy matkaan katkeemiseen sinne oli varmasti kova hätä, ja poju kykkikin pitkän aikaa siellä ojan reunassa, kun me Lotan kanssa kyylättiin piilosta. Homman hoidettuaan N katseli ympärilleen ja meni auton taakse, joten en tiedä mitä siellä touhusi ja päätin sitten kutsua luokse. Vihelsin ja kun pentu oli näkyvissä, mutta meni toiseen suuntaan niin uus vihellys. Vielä kolmas tarvittiin, että osasi suunnistaa ja voi että pentu oli iloinen perille päästyään. Tästä kovat kehut ja nakkia.
Tuon tapauksen jälkeen pentu ei sitten kauas enää lähtenytkään vaan touhusi jaloissa ja otti hienosti kontaktia. Poika on kova napostelemaan kaikkea mitä maasta löytää ja kun huomasin taas uuden löydön suussa ja ajattelin ottaa pois, eli menin lähemmäs, pinkasi tämä tietty karkuun. Teki niin mieli lähteä perään ja tutkia suu, mutta onneksi tajusin itse juosta karkuun ja saada pennun näin tulemaan luokse.

Eilen oltiin illalla kylänraitilla katselemassa autoja ja muutamia ihmisiä. Kovin tykkää ihmisistä ja menee iloisesti rapsuteltavaks, autot jänniä edelleen. Auto matkustus kehittyy (kai?), aina aluks hinkuu muutaman minuutin, mutta sitten rauhottuu. Pelkään vaan tuon kevythäkin seinien puolesta kun hyppii ja raapii, kun Susku kertoi, että yksi hänen kasvattinsa oli kerta huitaisulla saanut semmoiseen komean reiän.

Ruuan kanssa tehään istu-maahan-kontakti harjoituksia vaihdellen ja ihan hyvin sujuu. Kun ei ole niin tarkka vielä ;) Nici kyllä istua tapittaa usein, että siihen ei ehdi käskyä ees sanomaan.

Leikki onkin sitten murheen aihe :( En saa tuota kunnolla leikkimään. Lotan kanssa kyllä peuhaa välillä vähän liikaakin ja lelujensa kanssa touhuaa yksin. Suskulta ja Kirsiltä saamieni vinkkien mukaan olen koittanut leikkiä ja kyllä se yhden kerran vähän aikaa leikkii kerralla. Mutta jos irrottaa sukasta jota ollaan revitty niin poju painelee tiehensä tai unohtaa koko touhun. :((

Lottahan ei ole pitkään aikaan enää syönyt tavallisia "mauttomia" luita. Mutta oottakaas vaan kun näkee et pentu syö tai saa uuden nii pitäähän hänenkin. Ja veteleekin sitten suurella intohimolla loppuun asti ennenkun ikävä ihminen ottaa nysän pois ettei jää kurkkuun. Hyvä Lotan hampaille tietty, mutta saa nähä tuleeko kahinoita kun pentu tuosta vähän kasvaa. Kyttää kovasti Lottaa kun se syö vaikka pennulla on omakin luu edessään. Ja kun Lotta saa kunnon ruokaa pentu makoilee reilun metrin päässä ja kupin vapauduttua käy tarkistamassa jäikö Lotalta mitään (mikä on kyllä turha luulo ;) Ennenhän vein pennun toiseen huoneeseen kun tyrkytti itteään liian lähelle. Pentu on myös kova hotkiin ja hikka onkin sitten päivittäin. Täytyy rajottaa vähän vauhtia, ei se ruoka lopu ;)



Lotta omi pennun pehmolelunkin. Aika pahan näkönen silmä Lotalla tuossa, ei se oikeasti tuommoinen ole, mutta Suskukin huomasi, että jotain sen silmissä on, olisko sitten vanhuuden mukanaan tuomaa. Näkee kyllä, mutta ei varmaan enää sitten tarkasti. Susku huomasi, että Lotta ei kutsuista huolimatta mennyt rapsutettavaksi kovin lähelle tuntemattomia ihmisiä, voisi siis viitata tuohon jonkinasteiseen näön huononemiseen? Täytyy seurata. Muuten 10v neiti on ihan hyvässä kunnossa (ei sais sanoo ja kehua ettei kohta heti tapahdu jotain kamalaa....), olisipa vielä kauan! <3