Kovin on nihkeetä tämä päivittely... Mutta mitäs, viikossa ollaan ehitty puuhailemaan kaikenlaista. Viime keskiviikkona suuntasimme auton nokan kohti Seinäjokea, jossa majailimmekin sitten sunnuntaihin asti. Auto täyteen ahdettuna lähdimme puolenpäivän aikoihin ajelemaan. Niksu kiljui tampereelle asti :o, mutta siitä eteenpäin nukkuikin lähes koko matkan kiltisti. Pysähdyimme pari kertaa jaloittelemaan, mutta silti saimme matkaan kulumaan melkein 5 tuntia! Matkalla poikkesin myös Koirapaja-liikkeessä, josta mukaan tarttui molemmille koirille luut. Lotta natusti omansa muutamassa minuutissa autossa, mutta Nicin luu on edelleen puoliksi syötynä tallessa. Perille päästyä koirat oli tietysti täynnä virtaa ja siinä hössöttäessähän se ilta sitten meni. Äiti toimi pentuvahtina, että päästiin Lotan kanssa rauhassa kaksin lenkille. Matot kerättiin kämpästä pois ja aika hyvin pissit osui sanomalehdille. Yksi räsymatto kuitenkin tuotiin olohuoneeseen kun kylmällä ja kovalla alustalla luisti tassut niin pahasti ja arvatahan saattaa mihin penne sen jälkeen meni tarpeilleen.
To-pe touhuttiin kaikkea pientä ja käytiin s-joen keskustassakin käppäilemässä+M&M:ssä, josta pentu saikin pari aktivointilelua. Kovasti vielä jänskättää uudet ja meluisat paikat. Autot on aika kamalia. Loppuviikosta pentu pääsi ekoja kertoja kunnolla ulos Lotta turvanaan ja meno olikin sitten sen mukaista, menee tuhatta ja sataa pihalla eikä välitä vaikka välillä törmää hurjasta vauhdista tai lentää millon mitenkin päin, ihan hirvittää katsella. Tarpeiden teko on vielä aika nihkeetä pihalla, pissi yleensä tulee, mutta sitten kaikki jutut ulkona vievät mielenkiinnon. Pennulla on nyt ollut tapana pitää hirveetä ärinä-murinaa Lotan ympärillä ulkona, mutta Lotta menee eteenpäin kun ei huomaiskaan. Tuosta tulikin mieleeni, että sisällä Lotta kyllä lähtee mukaan leikkiin ja meno on tosi huimaa välillä!!
Lauantaina oli vuorossa koiranäyttely Seinäjoki-areenalla, jossa treffasimme Suskun kanssa. Voi vitsi kun se Blacky-poika oli taas upee ja menestystäkin tuli hienosti :) Tämän jälkeen Susku ja Meeri tulivat vierailulle koiria katsomaan ja hmm, Lottahan näytti oikein hienoja käyttäytymistaitojaan vuhisemalla lähes koko ajan. Mustasukkainenhan tuo on aina ollut. Uskon, että Nici tunnisti Suskun, niin iloinen ja kimpussa tuo oli koko ajan ;) Kiva nähdä taas Suskua ja koiria, ja mukavaa tutustua myös Meeriin :)
Sunnuntaina olikin edessä kotimatka, joka sujui hiljaisuudessa kun molemmat koirat nukkuivat. Hienoa.
Tuohon asti pentu siis on matkustanut kopassa äitin ja Lotan välissä, mutta eilen maanantaina kokeilin ensimmäistä kertaa miten penne matkustaa kevythäkissä ja hienostihan se meni. Vähän ensin raapi ja ulisi, mutta hyvin pian nukahti. Käytiin Tampereella, kaupungilla ihmettelemässä ihmisvilinää, mustista ja mirristä hain pari luuta ja kenneltarvikkeesta hienon uuden hihnan. Suht kiltisti ja hiljaa pentunen matkusti.
Olikohan eilinen kun kokeilin päästää Nicin irti tuossa tiellä ja siellähän se mennä viipelsi. Minua jäi mietityttämään kun kävelin pois päin n. 20-30m ja pentu jäi haistelemaan niin yhtäkkiä kun nosti päänsä olikin lähdössä ihan eri suuntaan, siitä sitten minulle iski pieni paniikki ja vihelsin ja huusin nimeltä ja kun kuuli nämä huhuilut niin kyllähän se sieltä tuli ja oli kovin onnellisen oloinen siinä jaloissa hyöriessään. Olisko voinut olla niin, ettei huomannut mihin menin? tuntuu vaan oudolta kun kuitenkin olin aika lähellä... no tänään sitten kävin uudestaan harjoittelemassa tätä ja hyvin pentu tuli koko ajan perässä eikä irtaantunut kauas, juoksi aina eteen ? ihan tuli paimennus mieleen... tästä reissusta palatessamme poikkesin kaupassa ja koira siis oli ekaa kertaa yksin autossa häkissä ja tullessani nukkui kiltisti. Muuten yksinolo on vielä kovin vaikeaa ja huuto on korvia huumaavaa...